RIL Summit 2015: Mistä asunnot maahanmuuttajille?

Kymmeniin tuhansiin paisuva turvapaikanhakijoiden virta liittyy kiinteästi rakennettuun ympäristöömme – ja sen kautta myös kaikkiin alan ammattilaisiin. RILin 19.11.2015 Säätytalolla Helsingissä järjestämä seminaarissa käytiin läpi ajantasaisia kokemuksia jo tapahtuneesta ja pohdittiin mahdollisia ratkaisuita tulevaisuuteen. 

Tilaisuus löytyy tallenteena RILin YouTube-kanavalla. Voit katsoa sitä tämän linkin kautta.

Tilaisuudessa kuultiin puheenvuorot kuudelta vaikuttajalta, jotka joutuvat pohtimaan otsikon kysymystä päivittäin. Löydät heidän esityksensä pdf-muodossa seuraavista linkeistä:

Ympäristöministeriön ylijohtaja Helena Säteri
Helsingin kaupungin kaupunginhallituksen puheenjohtaja Tatu Rauhamäki
Hypoteekkiyhdistyksen toimitusjohtaja Ari Pauna
Suomen Punaisen Ristin kansainvälisen avustustoiminnan päällikkö Kalle Löövi
Helsingin yliopiston kaupunkimaantieteen professori ja varadekaani Mari Vaattovaara
Suomen Rakennusinsinöörien Liitto RIL ry:n puheenjohtaja ja Skanska Finlandin toimitusjohtaja Tuomas Särkilahti.

 

Kooste puheenvuoroista

Kaupungit ovat ratkaisun avain

Turvapaikanhakijoita on tullut Eurooppaan tänä vuonna lokakuun loppuun mennessä yli miljoona ja Suomeen lähes 30 000. Suomeen tulleista henkilöistä oleskeluluvan saa noin 30 prosenttia ja suurin osa heistä on luonnollisesti kiireellisesti asunnon tarpeessa. Heistä noin puolet päätyy pääkaupunkiseudulle, joista noin puolet Helsinkiin.

Suomi tarvitsee normaalitilanteessakin noin 30 000 uutta asuntoa vuodessa, ja turvapaikanhakijat asettavat yhä suurempia paineita asuntotuotantoon. Paine korostuu kaupunkiseuduilla, joille moni maahanmuuttaja hakeutuu potentiaalisten työpaikkojen vuoksi. Kasvukeskuksiin tarvitaankin lisää kaikenlaista uudisasuntotuotantoa.

Suomen hallituksen olisi nyt viimein myönnettävä, että maamme kaupungistuu. Samalla sen kotouttamiseen kohdistettavia panostuksia omn lisättävä ja maahanmuuttajien työmarkkinoille pääsyä helpotettava.

Valtion ja kuntien oikeudet ja vastuut ovat nykytilanteessa törmäyskurssilla, kun valtiolla on kansainvälisten sitoumustensa kautta velvollisuus ottaa vastaan turvapaikanhakijoita ja tarjota heille suoja, mutta kunta voi autonomiansa perusteella kieltäytyä omasta roolistaan täysin. Yksi yksittäinen henkilö, esimerkiksi rakennustarkastaja, voi yksittäisellä päätöksellään kumota kokonaan ylemmillä tasoilla tehdyn valmistelun - ja näin estää turvapaikanhakijoiden majoittamisen.

Yhtenä mahdollisuutena voisi nähdä pitkin Suomea perikuntien omistamat, tyhjillään olevat käyttämättömät mökit ja torpat. Maahanmuuttajille voitaisiin tarjota kotouttamisen ohessa ammattikoulutusta rakennusten kunnostamisesta. Jos edes osa mökeistä saataisiin markkinoille ja ne kohtaisivat maahanmuuttajien kysynnän, kunnostettu mökki voisi myöhemmin tuottaa heille siemenrahat seuraavaan elämänvaiheeseen.

Pääsääntöisesti maahanmuuttajille pitää kuitenkin pystyä osoittamaan kodit kaupunkiseuduilta, joille kantaväestökin työn perässä kerääntyy. Maahanmuuton keskeiset haasteet voidaan pitemmällä aikavälillä ratkaista vain kaupungeissa. Akuutin kriisin ratkaisemiseen tarvitaan kuitenkin kaikki kunnat.

ARA-toimijat samaan rintamaan

Maassamme on hieman yli 800 000 vuokra-asuntoa. Etenkin ARA-vuokra-asuntojen osalta vaihtuvuus on pääkaupunkiseudulla pieni, muualla maassa vähän suurempi. Kaikista ARA-asunnoista oli viime vuonna tyhjillään 1,7 prosenttia.

Kaupunkiseuduilla maahanmuuttajien ensimmäinen asumismuoto on todennäköisimmin vuokra-asuminen, erityisesti kohtuuhintaiset ARA-asunnot. Niitä ei kuitenkaan ole tarjolla tarpeeksi, joten osa paineesta ohjautuu suoraan ja loputkin pienellä viiveellä vapaarahoitteisten vuokra-asuntojen markkinoille. Kysyntäpaine nostaa jo valmiiksi kallista asumisen hintaa kaikille. Vaikka tuotantoa nyt nopeasti kasvatettaisiinkin voimakkaasti - mikä tuskin on realistista minkään toimijan näkökulmasta - sen vaikutukset nähtäisiin vasta muutamien vuosien päästä.

Vuokra-asuntojonoissa turvapaikanhakijoille ei myöskään voida antaa ohituskaistaa, jollei määräyksiä muuteta. Esimekiksi Helsingin kaupungin vuokrajonossa oli yli 20 000 asunnonhakijaa jo ennen tämänhetkistä kriisiä. Siksi myös muiden kuin esimerkiksi suurten kuntien ARA-vuokratoimijoiden pitäisi kantaa oma osansa vastuusta.

Kumuloituvien riskien hallitsemiseksi on nopeana toimenpiteenä päivitettävä valtion asunnottomuusstrategia. Samoin akuuttia tilannetta voidaan hiukan helpottaa asumisneuvonnan lisäämisellä ja välivuokraukseen panostamisella.